Archive for 2012

~And I wish you don't notice that the world is shit~

Öähh, tajusin etten oo kirjottanu mitään yli viikkoon, joten kerrataanpas viimeviikko sitten nopeasti:


Olimme siis maanantaista keskiviikkoon saakka koulun kanssa reissaamassa Helsingissä/Järvenpäässä SAKU-STARS-kisoissa, joihin en itse siis osallistunut. Heräsin sunnuntai-maanantai välisenä yönä painajaisiin ja muistin, etten ollu pakannu vaatteita tai juuri mitään valmiiksi. Siinä sitten pakkailin yön ja nukuin pari tuntia, nousin taas ylös klo 9:00 ja kävin kaupassa ostamassa matkaevästä. Siitä sitten takaisin kotiin varmistamaan, että kaikki on mukana ja kouluun syömään. Jostain syystä ruoka vain ei tuntunut maistuvan siinä vaiheessa, liekö jännityksestä johtunut. Jännitän aina kaikkia reissuja...


Lähtö tapahtuikin klo 12:15 ja varasimme kaveriporukalla bussin takaosan käyttöömme. Matka alkoi aluksi hieman hiljaisempana, mutta ensimmäiseltä taukopaikalta (Pulkkilan ABC) päästyämme alkoikin juttua tulla jatkuvalla syötöllä. Pysähdyimme matkan aikana vielä kahdesti ennenkuin saavuimme Helsinkiin, jossa majoittauduimme Lönnrotinkadun Omena-hotelliin. Aluks saatiin tosi paska huone, wc'n/kylppärin ovenkahva jäi samantien kätöseen kun koitin saada ovea kiinni, televisio ei toiminut ja ilmanvaihto ei pelannut, joten huoneessa oli todella ahdistava ilma, ottaen huomioon sen, että meitä oli neljä ihmistä majoittautunut sinne. Kävimme sitten lähellä sijaitsevassa Alepassa ja kiersimme pari korttelia ihan huvin vuoksi, vaikkei sää ollut mikään paras. Menimme sitten vähäksi aikaa evakkoon parin luokkatoverin huoneeseen ja katsottiin Titanicin viimeiset puoli tuntia. Sen jälkeen vaihdoimme hotellihuonetta ja pääsimme tälläkertaa inva-huoneeseen jossa kaikki pelasi niinkuin piti, lisäksi huone oli tilavampi. Ensimmäisen yön nukuin kehnonpuoleisesti, johtui kenties siitä etten nukkunut omassa sängyssäni.


Seuraavana aamuna heräilimme ja suunnistimme Helsingin keskustassa aluksi Kamppiin Arnold'siin donitsille ja kahville. Siitä jatkoimme matkaa Tuomaksen kanssa F-Musiikkiin, kun Niko taas meni vieressä sijaitsevaan Fantasiapeleihin. Aikamme soittimia raiskattuamme suunnistimmekin takaisin hotellihuoneelle syömään nopeasti jotain pientä ja siitä sitten astuimmekin bussiin, joka matkasi Järvenpäähän, jossa olikin helvetin tylsää....


Minä, Tuomas ja Lemmingsiä muistuttava SAKU-STARS-maskotti.




Järvenpäässä ei ollut epä-kisaajille juuri mitään tehtävää, ennakkosarjatöitä pääsi vilkaisemaan, mutta iltapäivällä pidettävät bändikisat oli rajattu vain kisapassin omaaville. Emme tehneetkään siellä sitten muuta kuin hengasimme (eli istuimme ja kirosimme järjestelyjä) ja muut söivät Kotipizzassa (itse en siihen voinut liittyä, kun olen köyhä opiskelija jolla oli hyvin rajattu rahatilanne). Kyyti Helsinkiin lähtikin sitten klo 17:00. Helsingissä muut taisivat mennä taas keskustaan hengaamaan, oma huoneporukkani vain koomasi hotellihuoneessa. Päätimme sitten kuitenkin ostaa muutaman olusen mieheen ja niitä juodessamme katsoimme Ghostbustersin, ihmisdokumentin viimeset 20min ja futispelin viimeiset hetket. Real Madrid hävis, lol. 


Viimeisenä päivänä menimme taas kerran Järvenpäähän, tälläkin kertaa siellä oli harvinaisen tylsää ja istuimmekin läheisellä huoltoasemalla n. 3 tuntia. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme poistuneet Järvenpäästä kotimatkalle klo 15:00, mutta jouduimmekin odottelemaan erästä mieshenkilöä yli tunnin ja pääsimme liikkeelle joskus 16:15 aikaan. Fak jea. Bussissa oli taas jäätävät keskustelut ja matka meni yllättävän nopeasti (pysähdyimme taas samoilla paikoilla missä menomatkallakin) ja olimme perillä Raahessa n. keskiyöllä. Kotona sitten valvoinkin aika pitkään, onneksi torstai oli vapaapäivä. 


Torstain lomapäivä menikin koomaillessa, perjantaina taas ei myöskään mitään mainittavaa, taisin istua illan koneella taas kerran katsoen Breaking Badia jne. 
Lauantaina toimin roudarina, nuorisokahvilalla järjestettiin jonkinlainen tapahtuma saksasta saapuneille vaihto-oppilaille, jossa sitten Ancylus ja Mechanical Radio heittivät keikan. Sain Tuomakselta nimikirjoituksen rintaan. Meitä pyydettiin jäämään harrastamaan piirileikkejä mutta jostain kumman syystä tyhmyyksissäni kieltäydyin ja kaduinkin sitä jälkeenpäin aika paljon. 
Sunnuntaikooma tuntui pitkältä, kävin lenkillä kolmesti (aamulla, iltapäivällä ja illalla) ja nukuin huonosti. 
Maanantaina oli arviointikeskustelu äänityöstä ja tapahtumatuotannon tekniikasta ja suoritin yhden rästin pois alta. Kävin yli tunnin mittaisella lenkillä kaverin kanssa ja pysähdyin siinä kahvillekin. Kotona angstasin taas kerran ja kävin yöllä lenkillä, jolloin spottasin pihassa asustavan kulkukissan ja sammakon. Jumalauta en oo nähny sammakkoa melkee kahteen vuoteen. 
Tänään olikin lomapäivä taas jälleen. Kävin kirjastossa, josta lainasin System of A Downin "elämänkerran." Harmi etten näe lukea sitä, sillä kattovaloni sanoi itsensä irti ja saan rahaa vasta torstaina. Tämänhetkiset käteisvarat riittää kai juuri ja juuri siihen saakka elämiseen. Oh well...


Ajattelin taas hieman päivitellä tämän lisäksi nykyistä mielentilaa. Mieliala on ollu jotenki rankassa laskussa taas vaihteeksi, mielen päällä on kamalasti asioita, mutta en uskalla purkaa niitä juuri kenellekään. En vain pysty luottamaan ihmisiin enää niinkuin ennen. Kaipaan joitakin tiettyjä viikonloppuja todella kovasti, erityisesti erästä.. Välillä tuntuu, että etäännyn ihmisistä enemmän ja enemmän, mutta vain hetkiksi. Pelkään, että joskus syrjäydyn pidemmäksi aikaa. Haluan viettää joskus vapaa-aikaa muutenkin kuin käymällä yksin lenkillä tai istumalla vain tässä huoneessa syöden jatkuvaan tahtiin. Oon jatkuvan paineen alla, kun kouluhommat ei mene suunnitelmien mukaan juuri koskaan. En saa öisin unta, en tiedä miksi, ehkä se johtuu stressistä, ehkä jostain muusta. 






Lisäksi mulla tulee olemaan hankala kesä. Oon kiintynyt Raahessa asuviin ihmisiin liikaa ja vietän yli puolet kesälomasta äidin luona Utajärvellä vahtimassa siskopuolta (rahaa vastaan ofc). Harmittaa kun tyypit on suunnitellu kesäks mulle 18v. synttäreitä täällä päin, mutten vaan yksinkertasesti varmaankaa tuu pääsemään paikalle. Aina kaikki menee päin mäntyä. Mieleni tekisi vetää pää täyteen ja unohtaa kaikki.






Haluaisin vaan olla onnellinen pitempään kuin alle viikon ajan.



Leave a comment

~If You Wanna Steal, You Better Learn How To Lie~

Njahasm, viikonloppu tuli ja meni erittäin nopeasti. Perjantaina oli tosiaan sellainen juttu, että piti tapahtumatuotannon kurssilla järjestää pienimuotoinen tapahtuma, jossa sitten meillä mini-keikka ja siinä välissä Wii-tennisturnaus. Aamu alkoi roudaamisella, joka oli ihan kevyttä siinä aamusella. Selvittiin hommasta aikataulusta ja keikan piti alkaa 13:00, mutta sitten paikalle saapuikin videotyön opettaja joka kuvasi jotain esittelyvideota jossa oli tosi teennäinen meininki. Siinä alkoi sitten porukalla turhautuminen iskeä kun piti saada tapahtumaa aloiteltua. Aloitimme sitten onneksi vain 20 minuuttia myöhässä. Keikka meni mielestäni ihan hyvin, mitä nyt pari ihan pientä töppäystä sattui, (ei itseni kohdalla) mutta menkööt jännityksen piikkiin. Hyvää palautettakin saatiin muutamilta opettajilta ja porukkaa oli n. parisenkymmentä ihmistä, enemmän kuin odotin. Kun tapahtuma saatiin päätökseen, pitikin purkaa ja roudata kamat takaisin, joka siinä päivän päätteeksi tuntui ihan kamalalta. Olin rättiväsynyt kun pääsin kotia ja nukuinkin yli neljän tunnin päiväunet. 


Lauantaina sitten tuli sellainen extempore-illanvietto, joka meni ihan hauskasti loppupeleissä. Tänään olenkin sitten koomaillut ja musisoinut. Lisäksi innostuin lauantain jäljiltä kuuntelemaan Gorillazia. Viimeksi kuunnellut kyseistä yhtyettä yläasteella aktiivisemmin. Täytyy sanoa että toistaiseksi uusimmalta lätyltä löytyi kivoja biisejä. Gorillazin lisäksi itseasiassa tälläkin hetkellä kuuntelen Anti-Flagia. Sitäkin viimeksi tullut yläasteella. Hassua miten sitä joskus palaa bändeihin joita joskus kuunteli tosi paljon. Aloitinpa sitten katsomaan Breaking Badin 2. tuotantokautta, varsin hyvällä linjalla on jatkunut. Tuco on gangsta.


Huomenna olis sit tarkoitus suunnata kohti Hellsinki Cityä. Tiistaina sitten Järvenpäähän Saku-Stars-kisoihin. Kyseessä siis ammattiopistojen väliset taide- ja kulttuurikisat. Yövymme siis Helsingissä Omena-hotellissa, johon tuli itselle saatua pari hyvää kaveria samaan huoneeseen. Varmaan siinä jos minkäänlaista vapaa-aikaa saamme, niin tarkoituksena olisi kierrellä vähän Helsingin urbaani-alueella. Tennispalatsin arcade-halli olis kiva käydä tsekkaamassa, lisäks ruokapaikkoja pitää katsella. Paljoa rahaa luultavasti en tule mukaani saamaan, kun tällainen köyhä opiskelija olen ja porukoilla ilmeisesti paskempi rahatilanne. Noh, olen tottunut siihen, viimeksi ostin uusia vaatteita viimekesänä...


Nyt tässä on tullut ilta pakkailtua kamoja ja tsekkailtua et kaikki on varmasti mukana. Toivon, ettei reissulla tule sattumaan mitään ikävän puoleista. Luulenpa, että siitä tulee ihan kiva. Eipähän ainakaan tarvitse olla periaatteessa koulussa. Nyt voisin mennä katselemaan lisää Breaking Badia ja laittaa pikkuhiljaa nukkumaan~

1 Comment

~I still feel like No:13~

Emmätiiä~


Ei oo sinänsä mitää jännempiä kirjoiteltavia. Sain sovittua ryhmänohjaajan kanssa miten suoritan parit kurssit läpi ja olo on nyt hiukan parempi taas. Pääsiäisloma meni tosi nopeesti ohi, en tehnyt juuri mitään erikoista paitsi n. 10km lenkin. Muuten loma meni aikalailla löhötessä, pelatessa, Breaking Badin katsomisessa ja musisoidessa. 


Kuulin tuosta Breaking Badista eräältä nettikaverilta ja myöhemmin sitten parilta luokkatoverilta, joten pitihän se katsastaa. Tähän mennessä sarja on vaikuttanut erittäin hyvältä. Sehän kertoo siis kemianopettajamiehestä, joka sairastuu keuhkosyöpään ja tapaa sitten vanhan oppilaansa, joka valmistaa huonolaatuista metamfetamiinia. Mies päättää lyödä tämän kanssa rahoiksi ja suostuu valmistamaan tälle parempilaatuista kamaa. Siinä siis perusidea, tietysti matkalla tulee ongelmia ja kaikenlaista muuta jne. Pääosassahan nähdään Malcom in the Middle-sarjasta tuttu Bryan Cranston.




Huomenna olis tarkoitus kuvata videotyön kurssin päättötyö. Aiheeksi valitsin itselleni dokumentin ja dokumentin aihe on " Päivä Rikun seurassa" eli tarkoituksena kuvata omia päivärutiineja tietysti vähän niitä kaunistellen. Eikä ehkä niin vähääkään. Normaalistihan se tulisi vain koostumaan nukkumisesta ja dataamisesta. Ihan varma en vielä ole siitä meenks tällä käsiksellä mikä mulla tässä nyt on, siihen voi tulla vielä lisäyksiä ja muutoksia. Noh, katon sitä vielä tässä illanpäälle jos jaksan. 

Kamalan lyhyt teksti tuli, en keksinyt tähän mitään aihetta mihin perehtyä kamalan pitkäksi aikaa, toisaalta olisin voinut kirjoittaakin tätä usean päivän ajan jolloin olisi saanut tosi pitkän tekstin, tai sitten vain odottaa "inspiraatiota," mutten taaskaan halunnut pitää kauheaa taukoa. Enskerralla sitten~

Posted in , , , , , , | Leave a comment

~I could die for you~

WHOOOAAAAAAHH~


Torstaina tuli oltua Palefacen roudarina, laitettiin monitoreita ja rumpulavaa paikalleen jne. Sitten kun keikkabussi saapui, kannettiin painavimmat tavarat, esimerkiksi mikserisetti piti kantaa Raahe-salin portaat ylös ja se painoi ihan sikana neljänkin miehen voimin.. Soundcheckin aikana Paleface taustabändeineen piti harjoitukset ja siinä kohtaa miksaus oli hieman mitä oli, laulu puuroutui täysin muiden alle, lisäksi desibelejä taisi olla hieman liikaa tilaan nähden. Illalla olisi sitten päästy seuraamaan keikkaa ilmaiseksi, mutta tietysti ajattelin nukkua päiväunet ennen sitä ja nukuinkin keikan ohi , heräten kolmelta aamuyöllä~ 






Perjantai olikin sitten lyhyt päivä, tehtiin parin kaverin kanssa valoshow Palefacen Ikivanhat Tekosyyt-kappaleelle, kun muut olivat tehneet sen edellisellä kerralla ja se olikin sitten meille rästin paikkaamista. Sen jälkeen päästiin oikeastaan kotiin, mutta kävin syömässä kouluruokalassa. Loppupäivän jännitinkin sitten erästä tapaamista, joka oli sovittu vasta myöhään illaksi. Sitä odotellessa tulikin siivottua huone oikein kunnolla. Ja iskä sanoi viimekäynnillään, että olisi muka mahdoton siivota tätä enää. Noh, todistin senkin väitteen vääräksi. Aikaa jäi tosi paljon siivoamisenkin jälkeen, joten soittelin kitaralla yksinkertaisia biisejä samalla bilettäen ympäri huonetta (nyt kun oli tilaa tehdä niin) ja hauskaa oli. 


Illalla sitten yritin ehtiä sovitulle tapaamispaikalle ennen toista osapuolta, mutta hän olikin ehtinyt paikalle ensin. Tehtiin sitten ihan kiva kävelylenkki ja lopulta olimme aivan kohmeessa ja vetäydyimme sitten tähän mun pieneen kämppään. Juteltiin semipitkään ihan kaikesta ja tökittiin ja kaikkea jännää ja kaikki oli ihan mahtavaa~ Valvottiin lähestulkoon koko yö, nukuttiin me ehkä pari tuntia. Sitten pitikin päästää kyseinen henkilö menemään. Ei olisi millään tehnyt mieli, halusin vaan että hän jäisi viereeni vielä pidemmäksi aikaa, toisaalta taas se olisi aiheuttanut harmia hänelle, jota en myöskään halunnut.   



Nyt istun täällä, yhä ikävöiden ja odottaen seuraavaa tapaamistamme~

Posted in , , , , , | 1 Comment

.We are just raindrops falling through tke sky.

Plää~


Oon jotenkin kummallisen iloisella tuulella, kun vertaa kahden ensimmäisen kirjoituksen mielialaan. Kaikki alkoi siitä, kun eräs henkilö aloitti tökkimiseni Facebookin puolella. Tökkimisestä se etenikin sitten tutustelemiseksi ja tutustelimmekin lauantaina toisiimme koko yön. Siitä lähtien sitten ollaankin juteltu joka päivä ja hymyilen entistä enemmän. En malta odottaa perjantaita.. Olen löytänyt hymyni~ 


Eilen pari kaveria pyysi minua luokseen syömään omenapiirakkaa. Jouduin maksamaan siitä voipaketilla. Lisäksi alkuruokana meillä olikin jotain kanakatkarapukasvisnuudeli-hässäkkää joka oli todella hyvää. Sen jälkeen vuorossa oli valtava omenapiirakka, jonka kylkiäisenä tarjottiinkin vanilja-kastiketta. Ja oi herranjestas se piirakka oli hyvää! En muista koska olisin jotain niin hyvää omenapiirakkaa syönytkään, maku ja tuoksu toivat suorastaan mieleen Alabaman/Texasin maatilat, joiden talojen ikkunalaudalla omenapiirakka odottaa ottajaansa~ Omenat olivat tarpeeksi kirpeitä, karamellikastike makeaa, kuori rapeaa ja vaniljakastike tasoitti kaiken täydellisyyteen. Mietin, että voisin joskus itsekin tehdä kyseistä piirakkaa, mutta eihän minulla raukalla ole piirakkavuokaa. 






Tämä päivä on mennyt venyessä ja vanuessa. Lainasin pari peliä eilisellä omenapiirakka-reissulla ja aloitinkin niistä toisen tänään. Kyseinen pelihän on siis Disgaea: Hour of Darkness. Sellainen kiva strategia-roolipeli. Tarina nyt ei sinällään ole mikään erikoinen, tosin se ei ole vielä edes päässyt alkuun, kuten yleensäkin japanilaisissa roolipeleissä, alku voi olla hyvinkin pitkä. Hahmojen grafiikka on toteutettu 2D-spriteilla ja pelikenttä taas on kolmiuloitteinen. Ääninäyttely on mielestäni juuri sitä mitä jenkeiltä saa odottaa roolipelien kanssa: Kuraa. Muutamia poikkeuksia toki löytyy. Tähän mennessä ihan viihdyttävä, vaikka olenkin ihan alussa. Jospa sitä tulisi pelailtua tässä jossain vaiheessa taas. Luultavasti.



Huomenna olisi ilmeisesti bänditreenit, tässä nyt tullut kertailtua settiä illan aikana pariin otteeseen. Pitäisi maksaa rumpalille bensarahatkin kun hän kyyditsee meidät aina kivasti treenikämpälle kitaristin isän autotalliin, eikä tarvitse pyöräillä tuolla tuulessa. Vaikka se kävisikin kuntoilusta. Treeneissä on yleensä ollut ihan hyvä meininki, juotu kahvit, pelattu paskahousua,  vedetty setti, juotu kahvit, pelattu paskahousua ja poistuttu paikalta. Harmi, että treenitila on hieman ahdas neljälle miehelle. Kyllä sopuli sialle antaa~


Torstaina ilmeisesti sitten menemmekin tapahtumatuotannon kurssilla katsomaan Palefacen keikkaa Raahe-saliin. Menemme iltapäivällä seuraamaan keikkavalmisteluja (soundcheck yms.) ja illalla sitten itse keikkaa. En erityisemmin pidä kyseisestä artistista ja olisi torstaille voinut keksiä muutakin tekemistä. Noh, pakko mikä pakko. Tai en tiedä onko pakollista mutta sain jo suunnitelmat järjestettyä sen mukaan. 


Herranjumala kun hymyilyttää. Perjantai, missä viivyt~? ♥

1 Comment

Dance, dance, dance!

Hhhoaaaahhh~!


Valvoin sitten melkeen koko viimeyön, sain unta vasta joskus kuudelta aamulla ja sen takia sitten skippasinkin koulun tänään.. Tosin ei tainnut sielläkään olla mitään tähdellistä, jostain leffasta tyypit puhu. Vietinkin sitten päivän Zeldan parissa.... ja meninkin sen sitten läpi! Selvitin viimeisen luolaston, vedin loppubossia turpaan ja loppukohtaus + lopputekstit pyörivätkin televisioni ruudulla. Herranjumala sitä fiilistä, loppu oli jotain todella eeppistä, vaikkakin aika perinteistä Zeldalle. Peli yltää mielestäni Ocarina of Timen tasolle, vaikka monet ovat takuulla eri mieltä koska nostalgiapippeli. Hahmoihin on tuotu paljon enemmän syvyyttä. Jokatapauksessa, peli oli loistava ja täysin hintansa arvoinen. Luultavasti pelaan joskus uudelleenkin.






Illalla sitten eksyinkin kaverille pelaamaan tanssipeliä. Aluksi vaikutti ettei porukkaa meinannut tulla, mutta saatiin sitten lopuksi ihan hyvä porukka kasaan. Tosin juttutuokiot olisi voineet olla hieman laajempi aiheisia.. Noh, tanssit meni omalta osaltani ihan hyvin, vedin sitten taas kerran kymmenminuuttisen anime/pelibiisikollaasin. Voin sanoa että ottaa kunnon päälle. Illan päätteeksi kävimme sitten grillillä ja eräällä kaverittarella alkoi siinä sitten nenä vuotaa verta huolestuttavan vuolaasti. Siinä sitten syötyämme se kuitenkin onneksi loppui. Tämän jälkeen jokainen painui kotiin, jossa nyt siis tällähetkellä kirjoittelenkin. 






Tämä ilta sai ajattelemaan suuremmalla varmuudella sitä, että haluan viettää näiden ihmisten kanssa enemmän aikaa kuin vain satunnaisina viikonloppuina ja koulupäivän aikana. Nämä ovat ne ihmiset, jotka osaavat hyväksyä minut, tai ainakin sietää minua. Olen niin tyytyväinen Raaheen muutostani, että kesäloman lähestyminen tuntuu ikävämmältä kuin normaalisti. Ei jää edes kovin paljoa aikaa vierailla täällä, kun kesätöitä riittää lähes koko kesäkuuksi ja heinäkuullakin niitä on. Kämppä pitääkin irtisanoa toukokuun lopussa, kun tuki ei juokse kesäisin. Sitten uutta kämppää metsästään syksyksi. Ihan hyvä, alkaakin tämä nykyinen kämppä jo hieman kyllästyttää. Kohta siis pitäis alkaa pakkaamaan jo kamoja... Ja siivota..


Huomenna voisin äänitellä jonkinsortin kitara-laulu-systeemeitä kun ei kämppiskään ole tässä nyt viikonlopun aikana paikalla, eli en siis välttämättä häiritse ketään ellei nämä asuntojen seinät ole sittenkin tehty paperista. Biisistä ei vielä ihan varmuutta ole, mutta eiköhän sitä ehdi miettiä yön. Harmi, etten kovin ammattimaista äänilaatua saa tuosta vahvistimesta vedettyä oikein mihinkään, mutta usb-mikillä testasin ja se on ihan okei... Pitäisi ostella hieman piuhoja, että saisin ääniteltyä vahvistimesta koneelle. Tai ostaa se Mustang... Jokatapauksessa, huomenna äänitän, julkaisusta ei tietoa, koska luultavasti setti tulee olemaan niin karmeaa paskaa, etten halua saastuttaa teidän korvianne sillä. Tähän onkin hyvä lopetella tämänkertainen kirjoituksemme, josta ei tullutkaan niin pitkää kuin oletin. 









Kiitos ja anteeksi.

Leave a comment

What is this I don't even D:

Heipä hei, rakkaat palleroiset~


Tänään olin varsin väsynyt koko päivän, vaikka olin nukkunut koko yön suhteellisen hyvin paria heräämistä lukuunottamatta (mielenkiintoisia yksinjäämis-painajaisia taas kerran) ja 3D-animaatiotunnit menikin täysin penkin alle, en saanut mitään aikaiseksi. Lähinnä vain surffailin netissä, pelasin Golden Sunia ja pelattiinhan me korttiakin taukotilassa.. Ehkä pitäs alkaa ottaa itseään niskasta kiinni siinä suhteessa, että pääsisi sitten näytön läpi. Siihenkään ei taida enää olla kovin pitkää aikaa...

Golden Sun, eeppinen soundtrack varustettuna ihan hienolla juonella. 

Koulun jälkeen tulikin sitten pelailtua Legend of Zelda: Twilight Princess'iä. Oon omistanut kyseisen pelin kohta vuoden, mutten vieläkään ole jaksanut pelata kyseistä tuotosta läpi eräästä syystä: pelasin eräänä päivänä n. 3h ja saavutin todella paljon. Noh, tottakai suljin pelikonsolini ennenkuin olin edes tallentanut peliä.. Ja siinäpä se, oikeesti noinkin pieni asia voi syödä peli-intoa. Jokatapauksessa, olen nyt edennyt siihen vaiheeseen, että luulen pelin olevan kohta ohi. Viimeistä luolastoa viedään ja matka on tähän mennessä ollut eeppinen. En halua kovin spoilata peliä, joten joudun rajoittamaan hehkutuksiani. 

Olen pelannut muitakin Zeldoja ja täytyy sanoa, että tämä ylitti odotukseni. Aluksi ajattelin, että tämä nyt on tällainen kiva uusi 3D-Zelda, jossa päästään pelaamaan hassulla susi-Linkillä. Eteenpäin mennessä huomasin, ettei pelin pääpaino nojannutkaan niin paljoa kyseiseen susimuotoon, jonka päähahmomme ottaa pelissä. Itseasiassa susi-Link on jäänyt vain enemmän sivuun, mitä pidemmälle on päässyt etenemään, joka ei minua haittaa, sillä en pitänytkään sillä pelaamisesta niin paljoa. 



Pelin luolastotkin ovat paria poikkeusta lukuunottamatta olleet nautittavia: Muutamassa puzzlessa sain miettiä jonkin aikaa ja varsinkin aarrearkut olivat pienen hakemisen takana. Bossit ovat tuttuun Zelda-tyyliin valtavia hirviöitä, jotka päihitetään luolastosta löytyvää uutta esinettä hyväksikäyttäen.  Josta päästäänkin sitten seuraavaan: Alkupäässä saatavat esineet tuntuvat menettävän merkityksensä pidemmän päälle. Esimerkiksi ritsa. Sille ei löydy enää käyttöä sen jälkeen, kun saat uutena esineenä jousen. Toivon, että esineille tulee käyttöä pelin lopussa, kuten Okamissa.. Ainiin, Luojan kiitos Midna ei ole niinkuin Navi Ocarina of Timessa, aina huutamassa sulle, (Hey! Listen! Hey! Listen! Hey! Listen!) jumankauta se oli ärsyttävä..

Laava on kiva. Ja Goronit. :3

Sarjassamme valtavat bossit: Argorok.

Ehkä paras sidekick koko Zelda-sarjan historiassa. Tykkään.

Sitten hieman vakavampaa asiaa, mielialani ei ole taaskaan viimeaikoina ollut mikään maailman parhain. Tuntuu et kamelin selkä katkeaa tätä menoa, kauheasti stressiä pienistäkin asioista. Taloustilanne kusee naamalle, koulu painaa päälle, tuntuu ettei aika riitä mihinkään, typeriä tunnekuohuja ja kämppä on kuin kaatopaikka, koska vapaa-ajalla väsyttää liikaa tehdä mitään. Kaupassa käyminenkin tuntuu nykyään kauhealta haasteelta. En syö enää niin monipuolisesti kuin ennen, vietin vielä kuukausi sitten enemmän aikaa tyyppien kanssa, nykyään se jää kouluun, bänditreeneihin ja satunnaisiin tanssipeli-iltoihin. Joskus olis ihan kiva viettää aikaa ilman sen kummempaa syytä ja tehdä muutakin kuin juoda ööliä, (sikäli kun itse en juo, ei ole varaa) vaikkapa pitää animemaraton tai leffa-ilta. Joskus myös herään öisin miettii sitä, miten mulla on ikävä parisuhdetta. Ei sinällään, että olisin kiinni johonkin tiettyyn henkilöön, vaan pelkästään siihen suhteeseen. Mietin miten olis kiva vaan nukkua jonkun vieressä, viettää aikaa ihan vaan istuen, sanomatta mitään, halailla, suudella.. Sitten päädyn siihen ajatukseen, miten anaalista on tuntea yhtään mitään. Born as a loner, die as a loner.. 

Kaiken lisäks pelottaa ihastua enää keneenkään, vaikka suhtaudunkin niihin aina pessimistisesti ettei ole mitään mahiksia, niin silti siinä vaiheessa kun tietää 110% varmuudella, että se juna meni jo, sattuu niin perkeleesti. Vaikka mulle on sanottu, että aikainen lintu se madon nappaa, niin en vaan pysty siihen. En oo sen tyyppinen ihminen joka pystyy vaan menee töksäyttään et " Hei, tykkään susta. " Se pännii tosi paljon, kun yleensä pystyn olemaan sosiaalinen jos vaan niin tahdon, paitsi juuri ton tapaisissa tilanteissa. Fuufuu.




Ja pian koittaa keskiyö, pitäisi kai pikkuhiljaa alkaa lopettelemaan tätäkin.. Huomenna edessä perjantai ja koko päivä tapahtumatuotantoa eli toisinsanoen tavaroiden roudaamista ja testailua. Saas nähdä millainen viikonloppu on tulossa. Mitä luultavimmin aika yksinäinen... 

Hate it..




Posted in , , , , , , , , , , , , , | 1 Comment

A Brand New Beginning

Hei taas kerran~! 


Jälleen kerran aloitin kaiken alusta ja poistin kaikki edelliset turhat merkinnät. Syy tähän on se, ettei minulla ole ollut kiinnostusta kirjoitella lähes vuoteen. Nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää kirjoitella vähintään kerran viikossa. Lisäksi olen ottanut tavoitteeksi lisätä jonkinsortin sarjakuvaa omasta elämästäni. Kyseessä on siis blogin/sarjakuvablogin yhdistelmä. Mutta edetäänpäs, eli mitä minulle nykyisin kuuluu:


Opiskelen siis audiovisuaalista viestintää Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopistossa ja asun nykyään omillani Raahessa. Olen tutustunut moniinn uusiin tuttavuuksiin, niin hyvään kuin huonoonkin. Onneksi suurimmilta osin hyviin. Elämä yleensäkin menee paremmin, (laulan bändissä, pyörin joskus jopa kavereiden kanssa viikonloppuisin) muttei silti niin hyvin, että hyppisin innosta. Paskaakin on tullut niskaan suuria määriä. Opiskelu on tuntunut välillä todella raskaalta, koska päivät ovat pitkiä. Mutta, sitten siirrytään nykyhetkeen..


Tänään olin todella väsynyt ja muutenkin laiskalla tuulella, koska viikonloppu oli toiminnallinen. Kävin katsomassa kaverini bändiä, Ancylusta sekä perjantaina että lauantaina. Lisäksi tuli nähtyä muitakin bändejä, joista jotkut jopa oikeasti olivat mieleeni. 


Joka tapauksessa, tämän viikonlopun takia hartiani olivat kipeät kaikesta siitä tukanheiluttamisesta ja nyrkin takomisesta ilmaan. Aamu alkoi 3D-animaatiolla, joka ei vain tuntunut kiinnostavan. Olisi pitänyt mallintaa autoa, mutten päässyt alkua pidemmälle ja loput tunneista selasinkin vain Internetsin ihmeellistä maailmaa. Loppupäivä menikin matematiikalla, josta onkin sitten ensiviikolla koe..


Koulun jälkeen olenkin vain sitten istunut lähinnä koneella, soitellut kitaraa ja "laulanut" (jos sitä siksi voi kutsua), syönyt ja lukenut. Hirveästi olisi nyt innostusta tehdä omaakin musiikkia, tai ylipäätään äänitellä jotain hassua ja sitten julkaista ja jakaa materiaalia muille. Johtunee kai siitä, että koulussamme ihmisillä on tosi paljon omia musiikkiprojekteja, joilla on omaakin musiikkia saatavilla.


Nyt kello alkaa olla sen verran, että voisin lopetella tämän tähän (vaikka tästä tulikin varsin epämääräinen ja typerä merkintä) ja painua pehkuihin.. 


Bye~

Posted in , , , | Leave a comment

Search

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.