.We are just raindrops falling through tke sky.

Plää~


Oon jotenkin kummallisen iloisella tuulella, kun vertaa kahden ensimmäisen kirjoituksen mielialaan. Kaikki alkoi siitä, kun eräs henkilö aloitti tökkimiseni Facebookin puolella. Tökkimisestä se etenikin sitten tutustelemiseksi ja tutustelimmekin lauantaina toisiimme koko yön. Siitä lähtien sitten ollaankin juteltu joka päivä ja hymyilen entistä enemmän. En malta odottaa perjantaita.. Olen löytänyt hymyni~ 


Eilen pari kaveria pyysi minua luokseen syömään omenapiirakkaa. Jouduin maksamaan siitä voipaketilla. Lisäksi alkuruokana meillä olikin jotain kanakatkarapukasvisnuudeli-hässäkkää joka oli todella hyvää. Sen jälkeen vuorossa oli valtava omenapiirakka, jonka kylkiäisenä tarjottiinkin vanilja-kastiketta. Ja oi herranjestas se piirakka oli hyvää! En muista koska olisin jotain niin hyvää omenapiirakkaa syönytkään, maku ja tuoksu toivat suorastaan mieleen Alabaman/Texasin maatilat, joiden talojen ikkunalaudalla omenapiirakka odottaa ottajaansa~ Omenat olivat tarpeeksi kirpeitä, karamellikastike makeaa, kuori rapeaa ja vaniljakastike tasoitti kaiken täydellisyyteen. Mietin, että voisin joskus itsekin tehdä kyseistä piirakkaa, mutta eihän minulla raukalla ole piirakkavuokaa. 






Tämä päivä on mennyt venyessä ja vanuessa. Lainasin pari peliä eilisellä omenapiirakka-reissulla ja aloitinkin niistä toisen tänään. Kyseinen pelihän on siis Disgaea: Hour of Darkness. Sellainen kiva strategia-roolipeli. Tarina nyt ei sinällään ole mikään erikoinen, tosin se ei ole vielä edes päässyt alkuun, kuten yleensäkin japanilaisissa roolipeleissä, alku voi olla hyvinkin pitkä. Hahmojen grafiikka on toteutettu 2D-spriteilla ja pelikenttä taas on kolmiuloitteinen. Ääninäyttely on mielestäni juuri sitä mitä jenkeiltä saa odottaa roolipelien kanssa: Kuraa. Muutamia poikkeuksia toki löytyy. Tähän mennessä ihan viihdyttävä, vaikka olenkin ihan alussa. Jospa sitä tulisi pelailtua tässä jossain vaiheessa taas. Luultavasti.



Huomenna olisi ilmeisesti bänditreenit, tässä nyt tullut kertailtua settiä illan aikana pariin otteeseen. Pitäisi maksaa rumpalille bensarahatkin kun hän kyyditsee meidät aina kivasti treenikämpälle kitaristin isän autotalliin, eikä tarvitse pyöräillä tuolla tuulessa. Vaikka se kävisikin kuntoilusta. Treeneissä on yleensä ollut ihan hyvä meininki, juotu kahvit, pelattu paskahousua,  vedetty setti, juotu kahvit, pelattu paskahousua ja poistuttu paikalta. Harmi, että treenitila on hieman ahdas neljälle miehelle. Kyllä sopuli sialle antaa~


Torstaina ilmeisesti sitten menemmekin tapahtumatuotannon kurssilla katsomaan Palefacen keikkaa Raahe-saliin. Menemme iltapäivällä seuraamaan keikkavalmisteluja (soundcheck yms.) ja illalla sitten itse keikkaa. En erityisemmin pidä kyseisestä artistista ja olisi torstaille voinut keksiä muutakin tekemistä. Noh, pakko mikä pakko. Tai en tiedä onko pakollista mutta sain jo suunnitelmat järjestettyä sen mukaan. 


Herranjumala kun hymyilyttää. Perjantai, missä viivyt~? ♥

Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

One Response to .We are just raindrops falling through tke sky.

Search

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.